Adventure time? Nope. 1.8

Don't mind me, I'm just a seagul. KAW KAW

What I've been doing these past weeks?

Ensinnäkin odottelin sukat kippurassa Minecraftin uutta 1.8 -päivitystä, joka pyörii myös nimellä Adventure update. No.. seikkailua se tarjoaa uusien ympäristöjen, luolien, kaivosten ja kanjonien tutkimiseen, mutta en tiedä tarjoaako se tuon enempää.

Itse en ole enää jaksanut niin suurella innostuksella tutkia uutta päivitystä, sillä yksinpeluu alkoi tympäisemään vähän ennen 1.8 -päivitystä. Seikkailuni ovat siis pääasiallisesti koettu vain serverin kautta veljen kanssa perseillessä luolastoissa. Paino sanalla perseillessä. Ainakin omalta osaltani.

Moninpeluu on minulle jo muutenkin suhteellisen uutta, joten siitä aspektista katsottuna kaikki on jännää ja mielenkiintoista, vaikka se ei sen kummemmin eroa yksinpelistä kuin vain pelaajien määrän osalta.

Serverillä en vietä paljoakaan aikaa kartoittamassa ympäristöä, jos olen yksin. Nykyisellä serverillä kun ei ole komentoa, jolla teleportata hädän tullen suoraan omaan tupaan, eikä siellä ole niin sanottuja turva-alueita, kuten edellisellä serverillä oli. Tämä ei ole niinkään suuri ongelma tai haitta, mutta uusi serveri on opettanut pelkäämään creepereitä ja siksi onkin aina parasta seikkailla serverillä veljen kanssa. Voin aina tarpeen vaatiessa ilmoittaa veljelleni, mistä noutaa maallinen omaisuuteni sen jälkeen kun olen joutunut jälleen ninjacreeperin yllättämäksi.

Creeperit ovat siis aina herättäneet mussa kauhunsekaisia tunteita, paitsi silloin kun yhteen sellaiseen törmää keskellä tasaista lakeutta, ilman että taskuissa on mitään arvokasta ja että haarniska on päästä varpaisiin. Vain silloin voin antaa huoletta creeperille turpaan.

Kun kuulin että 1.8 -päivityksessä esiteltäisiin myös uusi mob, Enderman, olin paskoa housuihin. Erinäiset huhut ja Notchin kirjoittamat pitkät kertomukset Endermanin suunnittelusta loivat niin hurjan kuvan Minecraftin tähän asti kovimmasta vihusta.

Endermanit olisivat lähtökohtaisesti passiivisia, mutta katsekontaktin myötä helvetti repeäisi. Ne kuitenkin eivät liikuisi eivätkä vahingoittaisi pelaajaa niin kauan kuin tämä säilyttäisi katsekontaktin, jonka aikana perääntyminen olisi mahdollista. Pakeneminen katsekontaktin aikana olisi aika laiha lohtu, sillä Enderman pystyisi teleporttaamaan itsensä pelaajan luo heti tämän katsoessa muualle. Kaiken lisäksi Endermanin kerrottiin olevan jopa kestävämpi, kuin tavanomaiset mobsit. Mikä tässä voisi mennä pieleen?

Tämä oli mielikuva, jonka huhupuheet minulle loivat. En olisi voinut pettyä enemmän.

Ensimmäisillä kohtaamiskerroilla en uskaltanut katsoa paikallaan möllöttäviä Endermaneja kohti.

Eilen rakentaessani yksikseni siltaa yöaikaan satuin bongaamaan alhaalla kolme Endermania. Ajattelin lähteä hieman testailemaan taskussa lojuvaa enderpearlia, jonka olin kiltisti ottanut veljeni arkusta. Yhdessä 1.8 pre-releasea käsittelevässä videossa pelaaja oli spekuloinut, etteivät Endermanit hyökkää katsekontaktista huolimatta, jos pelaajalla oli enderpearl mukana.

Siinä sitten vietin pitkän tovin tuijottaen jokaista Endermania suoraan sekä välillä heitin enderpearlin sivuun ja jatkoin testaamista. Yksikään niistä ei tehnyt yhtikäs mitään. Paitsi kantoivat palikoita käsissään ja välillä pierivät violettia keijupölyä ilmaan. Tätäkö pitäisi pelätä?

Lievästi pettyneenä jatkoin rakennuspuuhia. Jonkin aikaa myöhemmin katselin taas näitä tyhjäntoimittajia, joista yksi hieman lähemmäs hairaantunut yksilö sitten pillaistui. Apinan raivolla tuo Enderman sitten vaappui hitaasti siltaani kohti ja jäi nylkyttämään yhtä tukipilaria. Enderpearl ei siis toiminutkaan siten kuin olin arvellut, mutta odottelin koko ajan, koska tuo hujoppi teleporttaisi itsensä vierelleni piestäkseen paskat pellolle. Mitään ei tapahtunut. Aurinko nousi ja paalua nylkyttävä Enderman kärisi pikkuhiljaa bittiavaruuteen.

Tavallaan jopa toivoin, että kyseessä olisi vain bugi.

En ollut näin pettynyt edes silloin, kun selvisi, etteivät Endermanit tiputakkaan kuollessaan timantteja.

Mutta matka jatkuu Minecraftin maailmassa, vaikka välillä luulen siihen jo kyllästyneeni. Huomaan kuitenkin aika usein pelaavani sitä tylsistymisestä huolimatta. Hupia, hämmennystä ja päänvaivaa tarjoavat monet bugit. Viimeisten kahden päivän aikana olen saanut nauraa mustekaloille, jotka ovat mitä ilmeisemmin unohtaneet fysiikan lait. Toisaalta täytyy myöntää, että ensimmäisellä kerralla säikähdin kun siltaa rakentaessa vierelle ilmestyi epileptinen mustekala. Matkaa alapuolella olevaan mereen kuitenkin oli kymmenien palikoiden verran, joten kyseessä ei ollut mikään lievä bugittavasti sätkivä mereneliö.

Go into the water
live there die there