Nostalgiatripin paikka!
Joskus yläasteen aikoihin kiinnostukseni fantasiaan oli täydessä huipussaan. Luin lähes pakonomaisesti Dragonlancea ja Forgotten Realmsia, sekä muita satunnaisia fantasiakirjoja. Oli siis arvattavissa, että tämä peli osui ja upposi mun tajuntaan veljen suostutellessa mut mukaan pelaamaan.
Oli minulla tätäkin ennen korttipeliin kiinnostusta, mutta se olikin ala-asteaikaa ja pokemon-kortit kiinnostivat. Ei niillä koskaan tullut sitten pelattua, kun kaikki vaan keräsivät niitä hamuten kiiltäviä kortteja.
En nyt tästä sen kummemmin osaa paljoakaan sanoa, sillä mun pelaaminen on aikalailla sellaista aloittelijatasoa, enkä esimerkiksi tykkää noista kaiken maailman prellu-turnauksista ja vastaavista. Liian vakavat tyypit mukana pelaamassa siellä.
Ja muutenkin oppimisprosessini on edelleen vaiheessa pitkän tauon takia sekä siksi, että yläasteen aikana pelaamistani vaikeutti vajavainen englanninkielen sanasto. Kiitos internetin ja outojen kiinnostusten yhdistelmän nyt ymmärrän lähes 90 prosenttia korttien teksteistä ja voin jopa itsenäisesti pelata ilman että tarvitsee paljastaa korttejaan kyselemällä tiettyjen korttien merkitystä.
Pakan kokoamista ehkä yritin kerran, mutta mun strategiataidot ovat olemattomat, mutta eilen netissä googlettaessani törmäsin kuitenkin muutamiin pakanrakennusohjeisiin. Ehkä sellaisten kanssa voisi aluksi kokeilla jahka sitä ensin saisi kortteja käteen.
Kotona kaapin uumenissa saattaa edelleen olla hautautuneena pieni paperikassillinen kortteja, jotka eivät veljelle enää kelvanneet. Toivon vain, etten ole niitä joskus muinoin vaihtanut Fantasialinnassa johonkin paskaan mangaan, sillä niin ainakin joskus suunnittelin.
Parhautta kuitenkin pelaamisessa oli veljen rakentama Saproling -pakka. Se oli muistaakseni puna/vihreä -pakka, joka oli täydellinen toksujen paratiisi. Muistan eräänkin kerran, kun olimme veljen kaveriporukalla ahtautuneet Jauhon asuntoautoon pelaamaan ja minulla oli pöytä täynnä steroideilla pumpattuja tokeneita. Olikohan se juuri se kerta, kun voitin konkaripelaajat ihan vain ylivoimalla.
Ylivoima on paras voima!
Varsinkin jos ei osaa sen kummemmin strategisoida.
Härskisti googletin netistä muutamat kortit, jotka kuuluivat tuohon pakkaan. Verdelothit ja Nematat olivat ehdottomia suosikkeja, jotka muistin tähänkin päivään asti.
Ehdottomasti aion jatkaa tämän pelin pelaamista varsinkin kun nyt taas on päässyt veren makuun! Eikun siis korttien makuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti