Meninkö sanomaan, että Endermanit on nössöi?
Ehkä perun sanani.
Kaikki riippuu niin vaikeusasetuksista, sijainnista, maastosta, sekä siitä kuinka paljon itse alkaa perseilemään.
Tänään tylsyyttä torjuakseni laitoin yksinpeluussa vaikeusasteen normaalille siksi aikaa kun rakensin yläilmoissa kulkevaa rautatieni taukotupaa. Ajattelin, että aamun koittaessa voi sitten keräillä vihujen jäännöksiä. En tokikaan missään vaiheessa ajatellut taistelevani ketään vastaan; olen sellaiseen liian nössö.
Siinä samalla ajattelin taas testailla, miten nuo mustat kooditurhakkeet oikein toimisivat. Luulin saavani samanlaista passiivista paalun hinkkaamista, kuten serverillä pelatessa.
Tuijottelin siinä sitten kaukaisuudessa lusmuavaa endua, vaikka epäilin ettei se mitenkään voisi reagoida niinkin pitkän välimatkan takia. Yllätyksekseni kyseinen endu irtosi kaikista henkseleistä ja suu ammollaan lähti teleporttaamaan tikapuitteni juurelle. Siinä sitten tuijottelin, kuinka se kiipesi tikapuita pitkin ylös vahtitorniini.
Olen törmännyt vesipuotousta pitkin kiipeäviin zombeihin ja creepereihin, mutta tähän asti yksikään mobsi ei ole kiivennyt minun nähden tikupuita pitkin. Toisaalta se saattaisi selittää servulla yhden creeperin yllättävän ilmestymisen tarkoin suojattuun pihaani. Tai sitten se oli spawnannut sienen päälle, kuten yksi luurankokin oli tehnyt sen jälkeen kun veljeni oli päättänyt istuttaa jättiläissieniäni pihalleni.
Pari kertaa ehdin huitaista endua kunnes se sitten jäi jumiin tikapuiden vieressä olevaan puuhun. Yritin kyllä sitä houkutella takaisin enderpearlin toivossa, mutta eipä se näyttänyt mihinkään liikkuvan; tutisi vain paikoillaan ja sylki fabulously violettia savua ilmaan. Tässä vaiheessa kävin liiankin itsevarmaksi ja heiluttelin sitten persettäni kahdelle muullekkin endulle, jotka eivät ymmärrettävistä syistä oikein pitäneet siitä.
Olisi pitänyt ottaa huomioon se mahdollisuus, että puussa kykkivä endu onnistuisi teleporttaamaan itsensä pinteestä suoraan selkäni taakse, mutta eeeei.
Hetkessä lensinkin ilmojen halki, jonka jälkeen hypin kolmen endun kanssa puissa kuin mikäkin hippiliike pilvessä.
Onneksi näppärä sormityöskentelyni sekä mahtava silmän ja käden koordinaationi auttoivat minut turpa edellä maahan. Opinpahan ainakin jotain.
Mutta sainpas sen enderpearlin, jolla en varmaan ikinä mitään, ellei Notch keksi sille jotain hyödyllistä käyttöä myös peacefullilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti