Ei taida nykynuoriso [entering "when I was young--" mode] pahemmin tietää korpuista mitään.
Taidan itse kuulua niihin ikäluokkiin, jotka vielä ehtivät käyttää diskettejä arjessaan ennen kuin joku keksi, että tiedostojen säilyttämiseen on kätevämpiäkin tapoja.
Aika nopeasti ala-asteen aikana nämä hävisivät käytöstä ja yhä harvempi niitä enää käytti. Paitsi tietenkin tänäkin päivänä jotku ripustautuvat vanhoihin korppuihinsa. Vuosi tai pari sitten taidettiin nauraa itku silmässä, kun yhden luennon päätteeksi opettaja esitteli tehtävämateriaalia ja sieltä seasta löytyi myös pieni laatikollinen diskettejä.
Niin mihin iMacissa se korppu laitettiinkaan?
Tehtävämateriaaliin tutustuessa huomasi sen, kuinka auttamattoman nopeasti vanha teknologia käy hyödyttömäksi. Minun ja kaverin tarkasteltavaksi nimittäin päätyi muutama vanha romppu, joiden sisältöjä ei pystytty ollenkaan katselemaan.
En ymmärrä, miksi yliopistotasolla opiskelumateriaalina pitää säilyttää jotain muinaisia korppuja, kasetteja ja ties mitä, kun voidaan olla lähes varmoja, ettei opiskelijoilla ole hallussaan mitään niin vanhoja laitteita, joilla niitä tarkastella. Siirtäisivät vanhat tiedostot vaikka muistitikulle tai mille lie, niin saisivat ainakin muutaman vuoden lisäaikaa materiaalille.
Viime viikolla saatiin nauraa, kun opettaja esitteli meidän ryhmätehtävän materiaalina käytettävän elokuvan, joka oli kätevästi VHS-kasetilla. Ainut keino sen tarkastelemiseen olisi ollut viettää sekin aika yliopistolla sen ainoan käytettävissä olevan VHS-nauhurin ääressä.
Voidaan myös epäillä opiskelumateriaalin pätevyyttä, kun sen sisältävä teknologiakin on jo päiväysvanhaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti