Soneran nettitikkuhelvetti

Näin suhteellisen pitkän blogihiljaisuuden jälkeen tulen piristämään teidän päiväänne ja kerronkin teille tarinan nettiriippuvuudesta, eräästä kyrvännupista nimeltä Sonera ja sen nettitikusta.

Tarina tulee olemaan vähemmän eeppinen, mutta sitäkin tulikivenkatkuisempi.

Kesän vaihtuessa hiljalleen syksyksi, Pirin ja DNA-mokkulan suhde oli tiensä päässä. Kaikki se vitkuttelu ja kidutus kahden vuoden ajalta oli vain liikaa. Kävin Revontulikeskuksen DNA-liikkeessä päättämässä nettisuhteeni mokkulan kanssa. Kotona oleva mokkula oli siitä lähtien vain tyhjä, merkityksen kuori ja muisto menneistä kilotavuista bittiavaruudessa.
Nyt piti päästää irti ja vaihtaa uuteen, mutta mihin?

Mistä seuraavaksi etsiä nettitikkua, joka täyttäisi kaikki nettitarpeet?

Vastaus löytyi vain muutaman metrin päästä DNA-liikkeestä ; Sonera.
Se oli jo entuudestaan tuttu ja palvellut hyvin kännyköiden kanssa. Kuvittelin, että tästä alkaisi jotain kaunista.
Seinä meinasi tulla vastaan tosin jo ovesta astuttua sisään. Jonotuslapun numero vaikutti aluksi lupaavalta, mutta ne muutama minua edellä olevat asiakkaat viettivät kukin lukuisia minuutteja palvelutiskeillä roikkuen.
En osannut siinä vaiheessa kuitenkaan epäillä, mihin olisin itseni sitomassa.


Kun vihdoin oli vuoroni koittanut ja myyjä esitellyt kaikki vaihtoehdot, selittäin suu vaahdossa lukuja toisensa perään, tein valintani; 3 gigan yhteys olisi minulle sopiva. Olihan mokkula sentään ollut 1 gigan ja sen kanssa oli parhaimpina päivinä pärjännyt oikein hyvin. Epäilin, että 3 gigaa saattaisi olla jopa ihan liian nopea yhteys, mutta sen valinnan kanssa olin valmis elämään. There's no such thing as too much internet.
Ja elinhän minä siinä pilvilinnassa siihen asti kunnes ensimmäinen lasku saapui. Tuolloin huomasin, että minua oli kustu silmään.


Soneran juippi olikin myynyt minulle sittenkin 20 gigan nettiyhteyden.
Oletattavasti minun eteläpohjammaalainen ääntäminen sai kolmen kuulostamaan kaheltakymmeneltä tietämättömän lappilaisen korvissa. 

Petos suututti minua ihan hirveästi, mutta maksoin silti laskut monen kuukauden ajan mukisematta sen kummemmin. Piri 0 - 1 Sonera.
Talven saapuessa löysin kuitenkin itseni harhailemasta Soneran toimipisteen edestä. Nappasin jonotuslapun ja vietin taas elämäni pisimmät hetket odotellen.
Yli 6 tunnin junamatkakin tuntuu kuluvan paljon nopeammin, kuin jonottaminen Sonerahelvetissä.
Olin kuitenkin päättänyt selvittää tämän Soneran kömmähdyksen, sekä ikäänkuin napauttaa sormille ja todeta, että "kiinni jäitte paskanaamat!"


Ennen koomaan vaipumista vuoroni koitti.
Selitin tilanteen ja totesin samalla että ihan turhaan maksan 20 gigan nopeudesta, kun kolmekin riittäisi. Niiden sanojen jälkeen myyjä valaisi ja korjasi tietämykseni, mikä romahdutti koko käsitykseni mäcin kyljessä nököttävästä muovilärsäkkeestä.
Ne luvut, mistä se toinen myyjä oli alunperin puhunut olivatkin tiedonsiirtomääriä, eivät nopeuksia.


Siinä sitten monttu auki sulattelin uutta tietoa.

Minulla ei ollut käynyt mielessäkään moinen. Olin jotenkin tajunnut myyjän puheista, että kyse oli nopeuksista. DNA:lla ei koskaan puhuttu tiedonsiirtomääristä, vaan kyse oli alusta alkaen nopeudesta.

Tunsin itseni sanoinkuvaamattoman typeräksi.
Miten olin päästänyt tämän tiedon karkaamaan korvien välistä?
Ainoa laiha lohtu oli se, että joku joskus sanoi, ettei eri myyjien nettitikkuja pysty vertaamaan keskenään, koska kaikki käyttävät eri systeemejä nopeuksissa ja laskutuksissa. Yhdet laskuttavat nopeuksista, toiset tiedonsiirron määrästä ja kolmannet ties mistä puhumattakaan edes kaikista lisäpalveluista, jotka liitetään kuukausimaksuihin.

Ensisijaisen järkytyksen ja hämmennyksen jälkeen mietin, että kuinka pahoin muita vähemmän tekniikasta perilläolevia viilataan silmään?
Omat tietoni ovat perusluokkaa ja joissakin määrin jopa yli ja ali, mutta tiedän esimerkiksi kaveripiiristäni lukuisia henkilöitä, joille kilotavut eivät sano mitään. Nykyään pitää olla rajattomasti tietoa ja tarkkaavaisuutta näissä asioissa, ettei joudu huijatuksi.

Myyjän kanssa olimme käyntini aikana sitten pohtineet sopimukseni tiedonsiirtomäärän vähentämistä siihen alunperin tarkoitettuun, eli 3 gigaan. Tilastojen perusteella totesimme kuitenkin, että jopa 20 gigaa on siinä rajoilla, että enemmänkin saattaisin tarvita.
Ajattelin tuolloin, että kyllä tuolla määrällä pitäisi pärjätä ihan hyvin. Vain pari kertaa olin käynyt rajoilla, mutta tiedonsiirtomäärä ei ollut ylittynyt.

Poistuin Soneran liikkeen näköpiiristä vikkelään häpeämään. Pidin sopimuksen entisellään ja palasin takaisin maksamaan laskuja hieman hammasta purren. Luu lyötiinkin minun kurkkuun. Piri 0 - 2 Sonera. Tappio tuntui katkeralta.

Katkeruus tulisi kuitenkin vain lisääntymään, sillä uusi alamäki oli vastassa.

Joulukuun alussa saavuin Seinäjoelle joululomaa viettämään, mikä merkitsi pelkkää nettitikun käyttöä paremman netin puutteessa. Hieman olin epäilevä: entä jos kotimme olisikin juuri katvealueella? Turhaan murehdin, sillä netti toimi vallan mainiosti.

Koska mäccini ei pysty suoriutumaan minkään pelin pyörittämisestä, niin pelivieroituksen aikana vietin sitäkin enemmän aikaa netissä pyörien ja katsoen ihmisten erinäisiä joulukalentereita.
Olisi pitänyt osata varautua, mutta en koskaan uskonut asioiden kääntyvän päin helvettiä.

 

Tämän viestin nähtyäni kaikki oli jo liian myöhäistä.

 

 

Olin käyttänyt nettiä yhtä huolettomasti kuin olin Rovaniemellä käyttänyt opiskelijanettiäkin. Kyllä tuli sitä nopeasti ikävä. 

Sonera kuitenkin haistoi nettinarkkarin hetki hetkeltä kasvavan epätoivon ja oli heti valmiina tarjoamaan "lohtua."

 

Olin kaikesta huolimatta niin vihainen vieroitusoireiden vallassa ja päätin, ettei Sonera saisi enää senttiäkään enempää minun kukkarostani. Päättäväisyyttäni vahvisti hetkellinen työni postilla joulukortteja lajittelemassa, sekä vanhempieni oma nettitikku. Sekin paska oli Soneran, mutta sen kanssa ei ainakaan tulisi ongelmia.

Jostakin syystä vanhempieni nettitikku ei nopeutta nostanut mäcilläni syystä tai toisesta ja päätinkin surffailla vanhempieni vanhalla koneella. En kuitenkaan kauaa jaksanut kuunnella sitä meteliä, mikä siitä vanhasta nuhapumpusta lähti. Oli kuin joku olisi murskannut jatkuvasti näkkileipiä kaikuvassa huoneessa.

Enkä halunnut muutenkaan ottaa sitä riskiä, että käyttäisin vanhempieni tiedonsiirtomäärät loppuun.

Kihnutin hidastetulla nopeudella mäcin kanssa ja kyllä sillä pärjäsikin suhteellisen hyvin. Joskus netti otti pikku spurtteja ja sain ladattua jopa kahta nettisivua samaan aikaan.

Muistot mokkulasta tuntuivat tuolla hetkellä katkeran suloisilta ja kaipasin DNA:ta kolmatta kertaa eromme jälkeen.

 

Sorruin kuitenkin Soneran houkutuksiin miettien sosiaalisen median merkitystä uuden vuoden tapahtumien järjestämisen kannalta. En haluaisi jäädä tärkeistä tiedoista paitsi vain sen takia, etten saanut Facebookin inboxia avattua.

Nyt oli pakko saada kunnon annos nettiä.

Lisäpaketin tilauksen yhteydessä huomasin, että yllättäen Sonera korottikin lisäpaketin hintaa 0,01 sentillä. Ei mikään merkittävä summa, mutta turha. Saatoin kuvitella mielessäni Soneran paskaisen mielihyvän tunteen siitä, että vihdoinkin antauduin nettinarkkari sortui ja tulisi ryömien takaisin, vielä 0,01 kalliimmalla.

Piri 0 - 3 Sonera.

 

Vihdoinkin!

Jälleen pääsin normaaliin nettielämään mukaan.

En kuitenkaan ollut oppinut mitään viime kerrasta ja sainkin kokea sen selkänahoissani tänään.

Tuon jälkeen ei ole tullut vahvistusviestiä siitä, että tuo 100% olisi täynnä, mutta kanan lennon lailla tippunut nopeus vahvistaa sen. Nettiyhteys on taas hidastettu.

Mutta vittu hetkinen!

"Lisäpaketti on käytettävissä seuraavaan nopeutukseen saakka."

Missasinko taas jonkun lisäprintin jossain mielikuvituspaperissa?

Näillä hatarilla kielioppitaidoillani käsitin tuon Soneran viestissä olevan lauseen siten, että minulla olisi taas täysinopeus käytettävissä seuraavaan nopeutukseen saakka, eli siihen 10.1. asti, jonka jälkeen.. En yritä edes nyt ymmärtää.

Olisi varmaan pitänyt jonkin 6. aistin raapia takaraivoa, kun tilasin tuon lisäpaketin. Olisi pitänyt aavistaa, että seuraava nopeutus merkitsisi sitä hetkeä, kun taas ostaisin uuden lisäpaketin. Olisi pitänyt tajuta, että lisäpaketti sisältäisi vain tietyn tiedonsiirtomäärän. Olisi pitänyt mennä sitä ennen Soneran nettisivuille ja etsiä sieltä lisäinfoa tuosta paketista tai ainakin oletan että siellä on siitä tietoa. En pysty tällä hetkellä sitä tarkistamaan, sillä en aio käyttää koko yötä mahdollisesti olemassaolevaa tietoa etsien näillä nopeuksilla.

Piri 0 - 4 Sonera

Jos Sonera olisi ihminen, niin löisin sitä. Löisin lujaa ja useasti.

Kai tämä on nettikarmaa siitä hyvästä, että haukuin DNA-mokkulaa pienimmästäkin yhteyshäiriöstä. Nyt olen köytettynä tähän paskatikkuun kahdeksi vuodeksi.

Onneksi tässä on se hyvä puoli, että Rovaniemellä minulla on opiskelijakämpän mukana tuleva unelmanetti, jota pääasiallisesti käytän. Nettitikku onkin vain reissuja ja muita tilanteita varten, mutta kyllä sen kanssa pitää elää nuukasti.

Olen silti Soneralle ihan saatanan katkera. Jos satun taas haahuilemaan Sonera-pisteen edessä ja käytössäni on rajattomasti vapaa-aikaa, niin taatusti tulen kyläilemään.

Tällä kertaa tungen sen luun teidän kurkkuunne vaikka väkisin.


Onneksi en ole täysi no-life (niin uskottomalta kuin se vaikuttaakin), jotta en näihin vieroitusoireisiin kuole.
Vittuunnun niihin vaan suuresti.