Vähän voisin avata ensivaikutelmia parista pelistä.
Mainittakoon heti alkuunsa, että Heroes 3:sen jälkeen hylkäsin koko pelisarjan rumien 3D-pallura-animaatioiden takia.
Vaikka tämä peli on vihdoinkin palautettu juurilleen, niin ei siinä enää silti ole sitä samaa tunnelmaa. Tai no ainakin sen osalta, että pakokauhu lisääntyy vaikeustason ja örmöjoukkojen määrän kasvaessa jokaisen viikon kuluessa.
En kuitenkaan sano, että tämä olisi huono. Päinvastoin.
Kestää vain hetken aikaa tottua siihen, että juoneen ei voi olla kiinnittämättä huomiota. Viimeksi pelatessani Heroes 3:sta(?) voin sanoa, etten ollut ennen sitä lukenut kertaakaan niitä juonenpätkiä, jotka välillä ilmestyivät ruutuun. Harmi, sillä viimeisellä pelikerralla vasta aloin keskittyä juoneen ja se vaikutti jopa yllättävän mielenkiintoiselta.
Tällä kertaa tarina ei oikein ole vielä ehtinyt kaapata mukaansa. Ainakaan vielä.
En siis oikein voi mennä sanomaan, että juoni olisi huono, koska olen edennyt vasta kolmannelle(?) kartalle. Muistaakseni..
Mutta tähän mennessä juoni vaikuttaa suhteellisen keskinkertaiselta, perusfantasiatarinalta. Eikä se tavallaan haittaa. Tietenkin tarinan viehättävyyttä saattaa heikentää se, että tässä pelissä tarinan visualisoiminen ei jää pelaajan oman mielikuvituksen varaan, vaan nyt on ääninäyttelijät, välianimaatiot sun muut.
Ääninäyttelijät eivät ole siitä parhaimmasta päästä, jos vaikka esimerkiksi verrataan Skyrimin ääninäyttelijöihin. En nyt kuitenkaan lähde ääninäyttelijöiden suoritusta vertaamaan sen kummemmin. Pahempaakin olisi voinut olla ja onhan se hankala ääninäyttelijän eläytyä rooliinsa, kun annetaan vain kuva örkistä. Yritä siinä nyt puristaa ulos uskottavaa tunnetta, kun vain jähmeä kuva tuijottaa takaisin.
Eikä sitä tunnetta ole oikeastaan sen kummemmin edes välianimaatioissakaan.
Näillä näkymin peli on keskinkertaisen yläpuolella. Välianimaatiot ja hahmot nyt tuntuvat itsestäni hieman köpöiltä, mutta ne eivät olekkaan se syy, miksi halusin pelin, vaan se perusidea. Kartta, oma hahmo ja muu maailma, jossa kaikki etenevät vuoropohjaisesti. Se oli se pääasiallinen syy, miksi kerta toisensa jälkeen pelasin Heroes 3:sta.
Vaikka tämä peli on jo parin päivän aikana jäänyt vähemmälle huomiolle, niin aion silti palata sen äärelle kerta toisensa jälkeen.
Uuden vuoden vietossa tuli myös kaveriporukan kanssa tahkottua Portal läpi. Oli tietenkin luontevaa hankkia sen jälkeen Portal 2, vaikkakin sitä ei sitten voitu pelata, koska OS X 10.5. Kiitos Macintosh!
En toki ole ihan täysin spoilaantunut Portal 2:sen juonesta, joten sillä on vielä suuremmat mahdollisuudet lyödä minua lekalla päähän, kun luulen tietäväni mitä tulee tapahtumaan. Näin on ehtinyt käydä jo pariin kertaan.
"Portal 2 on Portal potenssiin 10."
Ninjaministeri hallituksen uuden vuoden kokouksessa
Portal oli vain pienellä budjetilla tehty extra, joka vain sattui osumaan kultasuoneen faniensa keskuudessa, joten oli luonnollista että Portal 2 sai kunnon budjetin. Ja se näkyy! Jotku kriitikot ovat hieman nurisseet siitä, että onkohan tämä nyt yhtään sen jännempi kuin ykkönen ja että Portal 2 lesoilisi vain paremmalla grafiikalla.
No, kyllähän tuota grafiikkaa ja ympäristöä voisikin jäädä tuijottamaan pitemmäksikin aikaa. Ja joidenkin kenttien kohdalla niin käy väkisinkin. Budjettia ei toki ole heitetty hukkaan grafiikan osalta. Eikä oikeastaan minkään muunkaan osalta.
Portal 2 tarjoaa kuitenkin hyvällä tavalla paljon piinallisemman tunnelman kuin edeltäjänsä. Sehän nyt on sanomattakin selvää, että ensimmäisen pelin tapahtumien jälkeen GlaDos tuskin tulisi suhtautumaan jälleennäkemiseen kovinkaan passiivisesti, vaikka tämän ääni passiiviselta saattaisikin kuulostaa.
Turretit saavat minut edelleen kokemaan hirveitä syyllisyydentuskia sanoessaan: "I don't hate you."
Portal 2 on hyvällä kakkossijalla tällä hetkellä, sillä ykkössijalla on... drumroll, please!
Ihana, hilpeiden bugien riivaama, Skyrim!
En ole koskaan pelannut Elder Scrolls -pelejä, mutta en toki pistä pahaksikaan, että Skyrim sai olla ensimmäinen.
Juoni on mitä on. Hankala oikein sitä vielä arvioida, koska miljoonat sivujuonet tehtävineen sekoittavat pakkaa niin paljon, että vasta tänään tulin oikein pohtineeksi, että mikä se pääjuoni oikein on. Kyllä se sieltä selkeästi erottuu, jahka siihen muistaa kiinnittää huomiota.
Juonet ja kaikki.. ovat hyviä. Kai. Tai ehkä luonteva olisi parempi ilmaisu. Ne eivät tunnu väkinäisiltä, huonoilta, mutta eivät ainakaan vielä ole ylitsepääsemättömän mielenkiintoisia. Ne ovat oikeastaan niin luontevia, ettei niitä sen kummemmin ajattele.
Skyrimin ilmestymisen jälkeen jossittelin maailman tappiin asti ostamisen kanssa. Kaverin kanssa jopa perusteltiin ostamisen viivästämistä alennukseen asti sillä, että päivitysten myötä bugit vähenisivät ja tulisi lisäsisältöä, yms.
Peli kuitenkin tuli pyydettyä joululahjaksi, eikä bugeja ole sen kummemmin korjailtu. Bugit ovat kuitenkin osoittautuneet järjettömän hupaisiksi, joten en nyt niin hirveästi harmittele niiden paljoutta.
Tosin tähän mennessä on tullut ainoastaan yksi bugi, joka harmitti minimaalisesti.
Eräässä tehtävässä piti seurata yhtä parantajaheppua (tai jotain vastaavaa, en tiedä, en kiinnittänyt huomiota) hylättyyn temppeliin. Piinallisen pitkän kävelyreissun jälkeen saavuimme määränpäähän ja tämä heppu sitten meni temppeliin sisälle. Siinä vaiheessa totesin, että kyseessä oli sama temppeli, jossa olin hetki sitten käynyt jo riehumassa.
Menin kuitenkin kuuliaisesti sisälle, missä heppua ei sitten enää näkynyt.
Katselin ympärille ja koetin katsoa osoittimen avulla minnepäin heppu oli lähtenyt.
Osoitin osoitti ulko-ovelle. Menin ulos ja siellä sama osoitin osoitti takaisin sisälle.
Ei mitään hajua, mitä tapahtui, mutta oletan, että heppu yhdistyi oven kanssa.
Kehuttavaa tässä pelissä olisi katosta lattiaan, mutta kyllä tästä huonojakin puolia löytyy vaikka eivät nekään ole vielä tähän mennessä pelaamista estäneet tai vaikeuttaneet huomattavasti.
Ensimmäisenä tietenkin miljoonat sivutehtävät.
Tosin nämä ovat hieman sillä harmaalla alueella, koska välillä pääjuonta edetessä tulee sellainen olo, että haluaa tuulettaa päätään joillakin muilla vaivoilla. Mutta sitten niitä tehtäviä vain kerääntyy ja kerääntyy ja kuitenkin haluaisi mahdollisimman monta suorittaa, koska sitten saa expaa ja rahaa ja ja..
Toinen ongelmakohta on valikko, tai oikeastaan valikot. Kaikki valikot!
En oikein näe syytä, miksi tavaravalikko pitää olla ihan omanaan senkin lisäksi, että siihen pääsee käsiksi myös toisesta valikosta.
Tietenkin tähän liittyy helppokäyttöisyys yms. mutta taistelun tuoksinnassa aina paniikissa painan tavaravalikkoa silloin kun haluan vaihtaa taikaa tai huutoa, joista kumpikaan ei ole kyseisessä valikossa.
Siinä sitten pikaisella sorminäppäilyllä pois tavaravalikosta, takaisin taisteluun ja armoton TABin hakkaaminen, että pääsisin vihdoinkin oikeaan valikkoon.
Asioiden lisääminen suosikkeihin helpottaa huomattavasti sähellystä, mutta aina ei muista laittaa uusia asioita suosikkeihin.
Skills-valikko on myös aika jähmeä systeemi. Väärä klikkaus väärässä paikassa ja seilaat edestakaisin eri taitojen välillä. Hieman olisi voinut tarkentaa, että mistä milloinkin pitää painaa jos jotain haluaa saada aikaiseksi.
Suurin ongelma tosin on alati puhuvat hahmot.
Aina kun kävelee liian läheltä jotain henkilöä, niin heti tulee vittuilua tai henkilöhistoriaa. Ei tämä ole mikään maailmanlopun ongelma, mutta kun joutuu suorittamaan jotain tehtävää pienellä alueella, niin sitä väkisinkin törmää samoihin ihmisiin, jotka käsittävät kahden metrin etäisyydeltä ohijuoksemisen kutsuksi small talkiin.
Silloin tahto tappaa kasvaa yllättäen.
Etenkin vartioiden kohdalla, joilla kaikilla on aina samat jutut joka paikassa.
Jotenkin tuota puheripulia voisi tehdä hieman randomimmaksi, etteivät ne joka ikisessä vaiheessa sanoisi jotain niin hiton mielenkiintoista.
I used to be an adventurer like you, but then I took an arr-
- I DON'T CARE!
Olisi tuosta Skyrimistä varmaan muutakin sanottavaa, mutta ei just ny ehi. Pelaamaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti