Tilanneraportti

Siitä on niin säädyttömän pitkä aika, kun viimeksi päivitin.

Blogia on riivannut yhden keskeneräisen arvostelun kummitus, jonka takia olen ehkä jopa pakoillut PLAYER1 -blogia.

Toki loogisempi selitys taitaa olla, ettei vaan ole ollut kunnon asiaa. Yhdessä vaiheessa suunnittelin, että olisin tehnyt viikottain arvion uusimmasta Minecraft -snapshotista, mutta viikottainen päivityksen lataaminen ja kaikkien uusien ominaisuuksien tutkiminen kävi liian työlääksi, ja vei kaiken innostuksen asiasta.

On tässä kuitenkin blogin hiljaiselon aikana tullut pelattua yhtä jos toistakin peliä ja etenkin nyt, kun vihdoinkin olen oppinut streamaamaan pelaamista.

Klikkaamalla kuvaa pääset streamiin

Minulla ei ole mitään tiettyä aikataulua streamaamiseen, vaan sitä tapahtuu silloin tällöin oman mielen ja ajan mukaan. Jatkossa voisin tänne blogiin heittää linkkiä, että hei kamoon ny pelaan.

Minkä takia streamaan?

No, lähtökohtaisesti streamaan vain omaksi huvikseni, mutta saahan siinä samalla muutkin jotain iloa irti ottaa. Alkuperäinen tarkoitus streamaamiselle syntyi jo muutama vuosin sitten Amnesia : the Dark Descent -pelin myötä; minulta ei missään nimessä löydy tarpeeksi kanttia pelata sitä yksin, joten streamatessa syntyy illuusio, että minulla olisi kaveri patistamassa eteenpäin.

Parhaimmassa tapauksessa kaverit ja muutkin katsojat voivat chatin kautta hätyyttää minua jatkamaan pelaamista, jos aion jänistää. Toki viimeisen päätöksen teen minä itse, mutta tällä tekniikalla on kuitenkin todennäköisempää, että joskus saan pelattua Amnesian läpi.

Jos joku tätä lukiessa valittaa pienessä mielessään, että voi vittu, mikä nössö, ku ei yksin uskalla. Kyllähän minä ainakin uskaltaisin ja nönnönnöö, niin he voivat vaieta ikuisiksi ajoiksi. Kyllä, olen nössö, sillä en ole ikinä eläessäni pelannut yhtäkään kauhupeliä yksin.

Rovaniemellä asumisen aikana tutustuin paremmin luokkatoveriini Katjaan, jonka kanssa meille syntyi yhteinen into pelata Silent Hill -pelejä. Pidimme siis peli-iltoja, jolloin vuorottelimme peliohjaimen kanssa. Katja oli tässä tilanteessa the ultimate master ja "pakotti" minut pelaamaan, vaikka yritinkin jänistää useampaan otteeseen.

Perinteemme jatkui, kunnes Katja muutti pois Rovaniemeltä ja oli tullut minun vuoro antaa ohjain eteenpäin. Tässä vaiheessa kuvioon astuu Miia, johon tutustuin yhteisen ystävämme Tessan kautta, joka yritti tuolloin parittaa meitä yhteen peli-illoissamme. Tessan amorin leikit eivät tuottaneet muuta kuin sen, että Miiasta tuli minun apprentice, jonka minä vuorostani pakotin pelaamaan Silent Hill -pelejä.

Silent Hillit jäivät unholaan sen jälkeen, kun olimme Katjan kanssa testanneet Silent Hill 4 : The Roomin. Tässä vaiheessa voidaan muodostaa teoria, että kaikki nimellä The Room -kulkevat teokset ovat täyttä paskaa. (ks. The Room IMDB)

Peliporukkaamme ilmestyvät Elisa ja Joonas, the nerd couple. He tuovat valaistumisen ja heidän kautta päädyn myymään sieluni Steamille, ja tuo on päätös, jota en ole tähänkään päivään mennessä katunut.

Peli-illat jatkuvat ja niin pois päin, mutta en vielä tähänkään päivään mennessä ole pelannut kauhupelejä yksin. Toki pelasin Silent Hill: Origins -pelin yksin, mutta sen pelin kokeneet ihmiset voivat todeta, että se on lastentarhaversio kyseisestä pelisarjasta.

Eli siinä long story of why I don't play alone.